|
 tummanruunikko suomalainen puoliveritamma, 160cm syntynyt 12.09.2021 Suomessa  9-vuotias koulutustasona Vaativa B, 140cm VH21-031-0366 kasvattanut Matteo L. & Aatu A.Vappulan Kartano (VRL-14207)  omistaa Salvia Salokangas ♋ (VRL-15009)
|
06.12.2021 Tulevaisuuden tähdet 2021 toinen (94,5p.) - luokan paras rakenne + lupaavin hyppääjä 01.01.2021 Puoliveristen kantakirjaustilaisuus - KTK-III (76p.) 16.01.2022 Estevarsojen laatuarvostelu - EV-I (37p.) - tilaisuuden paras 4v. 30.07.2023 Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu - ERJ-I (104,5p.) "Annoin pikkusormen, se vei koko käden..." 
Kasvattajan sanat: "Mimmi ei ole hevonen, jota komennetaan ja käsitellään kuin ratakiskoa. Ei, Mimin kanssa neuvotellaan mieluiten silkkihansikkaat käsissä. Varsassa on valtavasti potentiaalia, mutta sen saaminen esille ei välttämättä ole helpoin tehtävä. Ja jos se yhtään on perinyt emänsä taipumusta testailla pikkusormen viemistä aina silloin tällöin niin.. Lykkyä pyttyyn tulevalle omistajalle. Mimmi liikkuu elastisesti ja hyvällä energialla, minkä lisäksi se on varovainen hyppääjä."
Ja kyllä kasvattaja oman hevosensa tuntee. Nyt myös minäkin. Mimmi alkaa pienesti muistuttamaan kopiota emästään. Mikään kovapäinen, ilkeä tai muuten vain kärttyinen
tamma ei ole, mutta ei todellakaan kaikkien ihmisten hevonen. Ajoittainen nyrpeänaamaisuus näyttäytyy tuntemattomille ihmisille hyvinkin helposti
ja karsinassa seistään mielellään turpa kohti peräseinää, ellei tallin ovelta kuulu tuttu ääni. Sitten on turpa tyrkyllä ellei jopa ulkona karsinasta hellyyden hakuisena.
Mimmi tuntee oman arvonsa, tunnistaa omat ihmisensä ja ruokakin olis saatava samalla sekunnilla joka päivä. Rutiineihin kangistunut tamma, jonka ilmeestä
kyllä huomaa nyrpeyden. Mistään äkäisyydestä ei voida kuitenkaan puhua, pahat tavat on nimittäin saatu kitkettyä pois tai jopa ennaltaehkäistyä.
Suositeltavaa on kuitenkin sitoa tamma kiinni hoitotoimenpiteiden aikana, ellei karsinassa sitten ole omistaja tai joku muu hevoselle tuttu henkilö.
Ratsastettavuudeltaan Mimmi on erinomaista laatua. Mikään helppo se ei ole ja hankalina päivinä saattaa tuntua kun ei saisi tammaa töihin ollenkaan.
Osaa siis luistaa myös fuskaten tehtävissä, mutta sanotaanko, että yleensä Mimmi on ratsastajansa peilikuva ja tekee niinkuin pyydetään. Mimmi on
ratsukoulutettu hyvin ja pääasiassa toimiikin istunnalla. Tamma on kuitenkin opetettu hyvälle ohjan tuntumalle, joten sitä kohti ratsastaminen ja käden
tasaisena pitäminen on kaiken a ja o. Varsinaista nypläämistä tai nykimistä ei siedä yhtään ja yleensä pää nouseekin korkeuksiin liiallisen ohjankäytön
seurauksena. Mimmillä riittää niin venymiskykyä, kuin kokoamiskykyäkin loputtomiin. Kuhan vain osaa istuntaa tiivistää tai avata, niin tammasta löytyy
paljon annettavaa. Sileällä onkin loppupeleissä siis hyvin yksinkertainen ratsastaa. Tämän tamman kanssa mottona voisikin pitää: "Yksinkertainen on kaunista!"
Esteet ovat kuitenkin nuo, ah niin ihanat tikut, joita varten Mimmi on tähän maailmaan syntynyt. Tamma syttyy välittömästi ensimmäisen puomin ylittämisestä
ja onkin yritteliäs aina viimeisen puomin ylitykseen asti. Mimmi on kuitenkin kontrolloitavissa ja sama venymis- ja kokoamiskyky pätee myös esteillä.
Tamma on erittäin taitava itse myös katsomaan paikkoja, mutta ei laita itseään missään nimessä paikkoihin, jossa se joutuisi pulaan. Ei siis pelastele
ratsastajan tyhmiä virheitä, jonka takia opettaakin kuskia toden teolla. Tämän vuoksi ei siis missään nimessä ole helppo hevonen, vaikka onkin tasokas.
Mimmi osaa myös lukea kisatilanteet ja vakavoituu siellä hurjasti. Meno terävöityy entisestään ja ratsastajan tuleekin olla tarkkana, että meno
pysyy hallittuna eikä kasvava vauhti kosta virheillä.
Toiveina on myös pitkään ollut kenttäratsastuksessa kilpaileminen, mutta pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä, että tamma ei pysy housuissaan maastossa,
sekä muutenkin vaikuttaa hieman herkkikseltä. Ajoittain jopa liiankin reaktiivinen maastoillessa ja sivuloikkia voi tulla useampia. Varmempi menijä
esimerkiksi kaverin kanssa maastoillessa, mutta yksin on ratsastajalla aikamoinen vahtiminen. Ei kuitenkaan mahdoton maastoilukaveri ja säännöllisellä
maastoilulla kehittyisi varmasti varmemmaksi. Minkä tamma kuitenkaan herkkähipiäiselle nahkalleen voisi?
Sukutaulu 
KTK-II, EV-II FWB, ruunikko, 176cm |
ii. Ch Argento Hills KTK-II, ERJ-I, YLA2 | iii. Arezzo KTK-II, ERJ-I, YLA1 |
| iie. Muse KTK-III, ERJ-I, YLA2 | ||
| ie. Pombe CWL | iei. Coenraad | |
| iee. Renate | ||
KTK-II, EV-II fwb, ruunikko, 162cm |
ei. Caliméro De Rogue Z KTK-II | eii. Meidei Panic |
| eie. Cavalerie Z | ||
| ee. Ch Milano Hills KTK-II, ERJ-I | eei. Fantastico KTK-III, ERJ-I, YLA2 | |
| eee. Muse KTK-III, ERJ-I, YLA2 |
Jälkeläiset
Mimmi on tarjolla. Mimmi periyttää erinomaista hyppytekniikkaa, kipakkaa kilpahevosen luonnetta sekä kestävyyttä.
| s. 14.02.2022 | o. Vermilion Black | i. Wincent Venice | om. Kulmala (VRL-15009) |
| s. 31.12.2022 | t. Kulmalan Versace Glow | i. Louis Vuitton de Lux | om. Kulmala (VRL-15009) |
Kilpailukalenteri 
| Paikka ja aika | Laji | Luokka | Tulos |
| 04.12.2021, Safiiritiikerin Kilpailukeskus |
ERJ, Esteratsastus | 100cm | 1/40 |
| 04.12.2021, Safiiritiikerin Kilpailukeskus |
ERJ, Esteratsastus | 110cm | 4/40 |
| 05.12.2021, Safiiritiikerin Kilpailukeskus |
ERJ, Esteratsastus | 100cm | 6/40 |
 07.12.2021, Holmberg |
ERJ, Esteratsastus | 100cm | 1/30 |
| 11.12.2021, Holmberg |
ERJ, Esteratsastus | 100cm | 1/30 |
| 16.12.2021, Playground Ponies |
ERJ, Esteratsastus | 100cm | 5/30 |
| 20.12.2021, Holmberg |
ERJ, Esteratsastus | 100cm | 5/30 |
| 21.12.2021, Playground Ponies |
ERJ, Esteratsastus | 100cm | 2/30 |
| 22.12.2021, Playground Ponies |
ERJ, Esteratsastus | 100cm | 5/30 |
| 04.01.2022, Stable Evenever |
ERJ, Esteratsastus | 120cm | 5/38 |
 06.01.2022, Moana Part Breds |
ERJ, Esteratsastus | 110cm | 3/40 |
| 08.01.2022, Safiiritiikerin Kilpailukeskus |
ERJ, Esteratsastus | 120cm | 5/35 |
| 12.01.2022, Mäntykatve |
ERJ, Esteratsastus | 120cm | 2/28 |
| 13.01.2022, Mäntykatve |
ERJ, Esteratsastus | 120cm | 1/28 |
 13.01.2022, Yemene |
ERJ, Esteratsastus | 120cm | 1/26 |
| 14.01.2022, Mäntykatve |
ERJ, Esteratsastus | 120cm | 4/28 |
| 14.01.2022, Yemene |
ERJ, Esteratsastus | 120cm | 5/26 |
| 14.01.2022, Yemene |
ERJ, Esteratsastus | 120cm | 4/26 |
| 15.01.2022, Mäntykatve |
ERJ, Esteratsastus | 120cm | 3/28 |
| 15.01.2022, Yemene |
ERJ, Esteratsastus | 120cm | 2/26 |
| 16.01.2022, Mäntykatve |
ERJ, Esteratsastus | 120cm | 3/28 |
| 16.01.2022, Yemene |
ERJ, Esteratsastus | 120cm | 5/26 |
| 16.01.2022, Yemene |
ERJ, Esteratsastus | 120cm | 2/26 |
| 16.01.2022, Mandelbacke |
ERJ, Esteratsastus | 110cm | 2/6 (0vp) |
| 17.01.2022, Yemene |
ERJ, Esteratsastus | 120cm | 3/26 |
| 18.01.2022, Mäntykatve |
ERJ, Esteratsastus | 120cm | 1/28 |
| 20.01.2022, Yemene |
ERJ, Esteratsastus | 120cm | 3/26 |
| 20.01.2022, Yemene |
ERJ, Esteratsastus | 120cm | 3/26 |
| 31.01.2022, Neon Estate |
ERJ-cup, Esteratsastus | 130cm | 5/67 |
| 05.02.2022, Yemene |
ERJ, Esteratsastus | 140cm | 2/31 |
| 12.02.2022, Yemene |
ERJ, Esteratsastus | 140cm | 2/37 |
 13.02.2022, Empyrean Trakehners |
ERJ, Esteratsastus | 140cm | 1/28 |
| 15.02.2022, Yemene |
ERJ, Esteratsastus | 140cm | 1/37 |
| 15.02.2022, Yemene |
ERJ, Esteratsastus | 140cm | 5/37 |
| 18.02.2022, Yemene |
ERJ, Esteratsastus | 140cm | 1/37 |
| 01.03.2022, Yemene |
ERJ, Esteratsastus | 140cm | 5/33 |
| 03.03.2022, Yemene |
ERJ, Esteratsastus | 140cm | 2/33 |
| 07.03.2022, Yemene |
ERJ, Esteratsastus | 140cm | 3/33 |
Tapahtumakalenteri
Villit ja jaoksettomat kilpailut sekä tapahtumat.
| Paikka ja aika | Tapahtuma | Luokka | Tulos |
| 06.12.2021, Vappulan Kartano |
Tulevaisuuden Tähdet 2021 | 4-vuotiaat FWB & RP | 2/7 (94,5p.) |
| 22.12.2021, Stall Lejondall |
Puuro-Cup | 90cm | 13/27 (4vp) |
| 22.12.2021, Stall Lejondall |
Puuro-Cup | 90-100cm | 3/23 |
| 08.01.2022, Vaahterapolku |
Avajaiskilpailut, kouluosuus | Helppo A | 4/27 (78,214%) |
| 08.01.2022, Vaahterapolku |
Avajaiskilpailut, esteosuus | 110cm | 5/23 (0-0 vp.) |
| 08.01.2022, Vaahterapolku |
Avajaiskilpailut, esteosuus | 120cm | 3/24 (0-0 vp.) |
| 18.01.2022, Kultasaaren Kartano |
SWC2* estekilpailut | 120cm | 23/25 |
 28.01.2022, SAIEC |
Sim Youngster World Cup | 130cm | 1/1 (0 vp.) |
| 17.02.2022, Vanian Tamma-asema |
Villit estekilpailut | 140cm | 4/15 (4 vp.) |
| 20.02.2022, Kultasaaren Kartano |
Villit estekilpailut | 140cm | 15/15 (12 vp.) |
 19.03.2022, Stal Gebroek |
SWC2* estekilpailut | 140cm | 14/15 (12 vp.) |
| 17.06.2022, Northen Horses |
Villit estekilpailut | 140cm | 2/15 (0 vp.) |
| 19.06.2022, International Jumping Shows |
Villit estekilpailut | 140cm | 25/40 (68.341 s.) |
 08.07.2022, Brynhild |
Sommersolverv 2022, kouluosuus | Helppo A | 29/70 (64,854%) |
| 08.07.2022, Brynhild |
Sommersolverv 2022, kouluosuus | Vaativa B | 44/59 (58,748%) |
| 09.07.2022, Shelyes |
Sommersolverv 2022, esteosuus | 130-140cm | 16/77 (14vp – 91,62s.) |
 17.07.2022, Cloudfield |
Power Jump 2022 | Champion 140cm | 8/38 (0–4vp.) |
| 17.07.2022, Cloudfield |
Power Jump 2022 | Arvoluokka 140cm | 13/80 (0 vp.) |
 |
 Tulevaisuuden tähdet 2.sija |
 Puuro-Cup 3.sija |
 Vaahterapolku 4.sija |
 Vaahterapolku 3.sija |
 Northen Valley Show 2.sija |
 |
Päiväkirja 
Mimmin kanssa valmentaudutaan säännöllisesti esteratsastuksessa ja satunnaisesti kouluvalmentajamme katsoo säädöt kuntoon myös sileällä.
Kovan treenaamisen lisäksi tamma elää täyttä hevosen elämää muidenkin ei niin vakavien aktiviteettien parissa. Alta voit tarkastella Mimmin
varustekaappia, lukea päiväkirjaa tai vaikka ottaa selvää tamman ruokinnasta.
14. tammikuuta 2022 - Kohti kansainvälisiä kilpailuja - kirjoittanut omistaja
Tallilla oli vielä hiljaista näin lomilta palaamisen jälkeen. Minullekkin oli pikkuhiljaa valjennut Ninnin edellisen hevosen poistuminen tallista, nyt kun karsinassa hirnui hänen uusin kilparatsunsa. Yhdessä yhteisessä valmennuksessa olimme joulun välipäivinä käyneet ja tällöin kuulin tilanteesta, kun tyttö ei ratsastanut enää samalla hevosella. Kello näytti olevan vaille yhdeksän. Osa hevosista oli vielä sisällä ja olin pyytänyt erikseen jättämään Mimmin sisälle. Tamma nosti pään heinistä sievästi höristen kun osuin sen karsinan eteen.
"Hei tyttö, vissiin maistuu hyvin", höpöttelin tammalle samalla räpeltäessäni karsinan avaussysteemiä. Vannon, että just tässä meidän karsinanovessa on jotain vikaa. Tai sit mä en vaan osannu avata sitä.
Silitin Mimmin klipattua kaulaa. Vaikka tamma onkin saanut olla vähän kevyemmällä vuoden vaihteen, niin kovaa treenausta on silti luvassa. Olin jo nyt jännittynyt, kun oma serkkuni vie Mimmin kuun lopussa sen ensimmäisiin kansainvälisiin kilpailuihin. Ratsukko hyppää siellä nuorten hevosten luokan ja pääsen itse toimimaan groomina omalle hevoselleni. Lönnby Gårdin avustuksella olimme hoitaneet Mimmille passit, rokotukset ja muut paperit kuntoon, jotta päästään lähtemään Sveitsiin hyvillä mielin.
Otin Mimmin pesupaikalle ja pölyharjalla huitaisin siitä päällimmäiset pölyt pois. Kurkkasin kaviot, että jokainen hokki olisi vielä paikoillaan ja hain tamman koulusatulan, sekä kotitreenihuovan. Ajattelin tälle päivälle ottaa todellisen koulutreenit, jotta tamma olisi avuilla seuraavan päivän koitosta varten serkkuni Sinimerin kanssa. Suoraan sanottuna en pitänyt Simmusta. Tai sitten mä vaan olin kateellinen, naisella kuitenkin oli kaikkea. Menestyvä talli ja hienot hevoset. Ainakin omalla mittapuullani. Toki hänellä ei ollut tällaista helmeä, niinkuin Mimmi. Omaisuuden tuo tamma olikin maksanut. Mutta kaikki on ollut jokaisen perintörahan arvoista. Sinimeri oli kuitenkin taitavampi ratsastaja ainakin vielä, joten päädyimme ratkaisuun, jossa hän ratsastaa Mimmillä ensimmäisen kansainvälisen startin. Ehkä mun vuoro tulee pian. Mimmi alkaa ainakin vaikuttaa valmiilta isompiin luokkiin.
Napsautin kypärän kiinni ja tartuin Mimmin ohjasta kiinni. Lähdin kävelemään kohti maneesia ja tamma hieman jäykin askelin irtosi pesupaikalta perässä. Hyppäsin penkiltä selkään ja ilman jalustimia löntystelimme eteenpäin. Kävihän tässä niinkin, että menimme sijoittumaan vielä hyvin prosentein meidän ensimmäisissä koulukisoissa. Sanotaanko, että ainakin meidän kemiat toimii hyvin yhteen tai sitten oli vaan tähdet kohdallaan. Nappasin ohjat käteen ja lähdin taivuttelemaan Mimmiä ensin käynnissä ja sitten ravaten.
Kesken hyvän laukkatreenin maneesin katolta kuului kova paukahdus. Mimmi ampaisi täyteen laukkaan aivan holtittomasti juosten ja minä roikuin toisella kädellä kiinni satulassa ja toisella ohjista.
"MITÄ HELV...", huusin ja sain tamman vihdoin pysähtymään.
En ollut yhtään muistanut, että lumen sulamisen aikaan maneesin kattokin saattaa paukkua. Kohta paukkasi kuitenkin Annika sisään maneesiin.
"Olikohan täällä siis kaikki hyvin?!", nainen huudahti ja katsoi meitä hieman jännittyneesti.
"Ainakin sä oot selässä", hän jatkoi. Annika selitti kuulleensa kovaa kiroamista juuri maneesin ohi käveltyään.
"Joo, vähän pääs yllättämään. Tää on vielä niin säpsy", selitin jo rauhoittuneena ja Annika nosti kätensä heipoiksi. Häntä ei jaksanut kiinnostaa, ellei oikeasti olisi jotain vakavaa käynyt.
Pienesti Mimmi otti jo hikeä pintaan. En halunnut sitä kuitenkaan juoksuttaa liikaa, sillä serkkuni hyppäisi sen huomenna. Nautin salaisesti kun pääsin neuvomaan serkkuani oman hevoseni ratsastamisessa. Muutenhan tuo nainen kyllä osasi ratsastaa. Mimmi pärskähteli loppuravien aikana tyytyväisenä ja venytti kaulaansa kivasti. Heitin sille loppukäyntien ajaksi vielä ratsastusloimen takaosan suojaksi ja käppäilimme hyvän tovin vielä jäähdytellessä. En oikeastaan osannut vielä orientoitua tähän vuoteen kunnolla, mutta ainakin kovaa kilvanajoa se pitäisi sisällään.
20. joulukuuta 2021 - Estevalmennus Lönnby Gårdilla - kirjoittanut omistaja
"Tänään me tullaan siis vähän rataa. Ne on teillä sujunut ihan ok ilmeisesti kisoissa. Otetaan vähän teknisempää", Annika alusti ja minä lähdin ottamaan alkuverryttelyjä ihan jo laukassa. Mimmi pääsee rennossa laukassa vähän venymään ja hölkkäämään mukavasti. Pienesti vastalaukkatehtäviä tein myös Mimmin lämmettyä, jotta saisin sisä- ja ulkoavut kunnolla toimimaan. Sitten Annika ohjeistikin meidät ensimmäisille hypyille. Suhteutettu väli sujui hyvin, mutta Annika kehotti ajattelemaan ratsastusta ylämäkeen. Se olikin meidän ongelma, kun Mimmi tuppaa jäädä vähän etupainoiseksi. Isommat radat eivät onnistuisi, jos siihen ongelmaan ei tule kehitystä. "Kyllähän tuo hyppää, mutta pidä ne takajalat töissä ja tasaisempi tuki suusta. Älä nyplää!", Annika ohjeisti. Tulin suhteutetun välin yhä uudestaan ja pikkuhiljaa rupesi jo sujumaan.
Otimme myös lyhyttä lähestymistä okserille. Korkeudet eivät olleet 80cm enempää, joten Mimmi hyppäisi vaikka paikoiltaan. Käännöksessä tuntui, että tamma puskee sisäpohjetta vastaan ja kännös levähtikin huolella. Laukkasimme ohi. "Hei mä haluun, että sä oot hereillä. Sisäpohje läpi! Tue ulko-ohjalla, huomaaksä mitä se tekee", Annika puuttui heti tekemiseen ja tulin suorilta uudestaan. Tuin paremmin ulkoa ja nyt päästiin jo esteelle. "Nosta se pää vielä sieltä, sen tulee nähdä mihin se kulkee", sain vielä muistutuksen ja kolmas hyppy tulikin edellisiä paremmin. Taputin Mimmin klipattua kaulaa ja Annika antoi meille luvan hengähtää. Pakko oli jo päällystakkia riisua pois, nimittäin nainen laittoi meidät töihin.
"Otetaan sitten sitä rataa. Muista hyvä rytmi, ylämäkeen, ota kiinni rohkeesti tarvittaessa", sain ohjeet ja keräilin ohjat käsiin. Nostin laukan ja lähestyin kohti ensimmäistä pystyä. Hyppy oli hyvä, ehkä vähän turhan läheltä kuitenkin. Etenin sujuvasti toiselle pystylle, joka oli hieman vinottain. Hyppykin oli vino, kun en löytänyt kunnolla linjaa esteelle. "Hei muista, että siellä 140-tasolla sä et voi lähestyä enää noin", Annika huusi perään. Sitten suhteutettu väli, johon tulin turhan isolla laukalla sisään ja suhteutetun toisen esteen hyppy tuli aivan liian pohjaan. "Mähän sanoin, että se hyppää nää, mutta nyt tarkuutta", nainen muistutteli. Pieni tie okserille sujui hyvin ja tajusin ottaa rokeasti takaisin käännökseen, jotta Mimmi tulisi paremmin takaosansa päälle ja käännös sujuisi siistimmin. "No parempi...", Annika kommentoi. Se tuntui jo hyvältä saada tuommoinenkin kehu topakalta valmentajalta. Olemme siis kehityskelpoisia. Ajattelin edetä vielä pitkän viimeisen tien toiselle okserille ja osuinkin sinne hyvään paikkaan. Taputin Mimmiä hieman anteeksipyytelevästi, tamma suoritti kuitenkin hienosti. "JA UUDESTAAN", Annika karjaisi ja me säpsähdettiin liikkeelle nopeammin kuin koskaan ennen. Sain onneksi hyvät vinkit Annikalta ja toinen kerta olikin tasapainoisempi. "Muistahan sitten kisoissa maltillinen, laadukas laukka ja avut kunnolla läpi. Ei tää ihan farssi ollut, mutta kehitettävää", nainen kertasi. "Käyhän keräämässä esteet pois kun oot hevosen laittanu", Annika vielä huikkasi poistuessaan maneesista.
24. marraskuuta 2021 - Estevalmennus Valokylän tallilla - kirjoittanut omistaja
Me himmailtiin Mimmin kanssa vielä perjantai Lapin maisemissa. Meidät oli kuitenkin laitettu valmentautumaan heti lauantain aamuryhmään ja valmentajaksi
sattui saksalainen Leon Kaiser. Vähän jännityksen omaisin fiiliksin ponkaisin penkiltä Mimmin selkään, säädin jalustimet ja pidin huolen, että tamma
käveli jo alkuverryttelyssä hyvää tahtia eteenpäin. Olin laittanut meille parasta päälle, mutta eihän se vielä kertonut mitään meidän taidoista.
Tänään luvassa oli ihan vain kaarevan tien ratsastamista ja vähän jumppaa. Meille teki ihan hyvää aloittaa perustehtävistä.
Alkuravien jälkeen lähdettiin vielä verryttelemään laukassa ja otettiin hyppyjä pienelle pystylle pitkän sivun alussa. Mimmi suoritti tasaisesti ja
tuntui hyvältä. Itse huomasin jääväni hieman napakaksi kädellä ja koitin rentoutua, mutta ensimmäinen valmennus ulkopuolisen silmien alla jännitti.
Leon tsiigaili ratsukoita tiukalla silmällä, käsi leukaan tuettuna. "Hyvä laukka siinä", hän toikaisi kai minulle ja pyrin pitämään saman tahdin.
Verkkahyppyjen jälkeen Leon selosti meille päivän agendan: "Tuolta pystyltä tolle okserille, pitkä kaareva". "Ja sit toi pysty ja takaisin, lyhyt tie, lyhyt kaareva",
hän tokaisi. Kaikki valmennettavat räpsyttivät silmiään ja koittivat kerrasta muistaa mitä piti tehdä.
"No ensimmäinen...", Leon tokaisi ja osoitti minua.
Lähetin Mimmin matkaan hieman reippaalla pohjeavulla ja tamma hypähti eteenpäin. "No jopas...", kuului valmentajan suusta. Suuntasin pystylle, sitten
laskin askeleita okserille, tiukka käännös, pysty, okseri ja tiukka käännös vielä hauskan väriselle pystylle. "Saako siihen lisää vauhtia, vai onko siinä
vain yks vaihde?", Leon kysyi minulta ja suu ammollaan änkytin jotain vastukseksi. Minusta tamma oli ollut tasainen ja mennyt mukavasti. "Sulla on
isolaukkainen hevonen, anna sen laukata, etene!", Leon tokaisi ja viittoi tulemaan uudestaan. Mä rohkaisin tammaa uudestaan ja yritin pitää vähän reippaamman
tahdin ja isomman laukan. "YLÄMÄKEEN", Leon karjaisi ja mä ryhdistäydyin ja vielä hieman rohkaisin Mimmiä käyttämään takaosaa. Nyt alkoi jo tuntuakin
erilaiselta ja okserille tuli mielestäni erittäin hyvä hyppy.
"Tää on hyvä, rotuisekseen", Leon tokaisin muutaman kerran jälkeen. Kiitin, hymyilin ja taputin Mimmiä kaulalle. Enää ei jännittänyt ja loppuravien
aikana sain tammaa hyvin irroteltua ja venyteltyä. "... Kyllä se ihan työstettävissä on jos ei muuta", valmentaja tokaisi vielä perään ja naurahdin.
Onhan meillä vielä pitkä matka, mutta ikäisekseen Mimmi teki todella hyvää työtä.
24. marraskuuta 2021 - "Mä haluun muuttaa maisemaa..." - kirjoittanut omistaja
Lompsin kumppareissa kohti serkkuni tallia Kulmalaa. Auto piti jättää nurkan taakse, kun pihalla oli kuulemma
lastaushärdelliä. Sinimeri tuli iloisesti vastaan, mutta nyökkäsin pää syvällä hupun sisällä. Mua ei oikeestaan kiinnostanut nyt ees puhuu kellekkään.
Suoraan sanottuna täällä Kulmalassa oli vähän pakkopullaa olla. Tallin irlannin cob Delma oli siirretty 24/7 ulkoiluun, et me saatiin Mimmi tammapuolen
karsinoihin. Ei se ideaali ollut Sinimerinkään mielestä, mutta nainen suostui siihen ihan vaan, koska Delma oli kasvatellut jo hyvän talvikarvan ja olihan
tallille suunnitteilla joskus pihatto. Toinen vaihtoehto olis ollu mennä Mimmin kanssa naapurin Jukan ravitallille, mutta siihen mä sanoin jo suorilta ei.
Mimmi olis varmaan loukkaantunut moisten kärryjen joukossa. Ties vaikka mun esteratsulle olis kärryt laitettu perään ja viety radalle. Ei herranjumala.
Mimmi hörisi karsinan ovella. Tässä reilussa viikossa tuntui, että tamma oli alkanut mua jo vähän tunnistaa. "Mä kävin kattoo meille tallipaikkaa.
Se on kyllä Etelä-Suomessa", kuiskuttelin Mimmille samalla tyrkätessäni porkkanan tamman turvan eteen. "Ai että pois täältä Karjalasta!", kova ääni
kailotti taustalla. Hypähdin säikähdyksestä ja Mimmi kavahti karsinan peränurkkaan samalla. "Niin, mmmmhm, no siellä olis kilpatalli...",
koitin Sinimerin kouluvalmentajaystävälle Marjutille sepostaa, mutta hän jatkoi: "... niin sitä vaan meidät jätetään". Pyöräytin silmiäni ja suuntasin
satulahuoneeseen hakemaan Mimmin varusteita.
Tänään ei kyllä kiinnostanut ratsastaa sen kummemmin. Kun pihan lastaushärdelli oli kaikonnut ja muut lähteneet, niin talutin Mimmin tallipihalle ja
hyppäsin penkkiavusteisesti selkään. Heitin jalustimet kaulalle ja ohjasin tamman kentän ohi maastopolulle. Sivelin Mimmin kaulaa samalla kun se venytti
askeltaan mitä pidemmälle maastotietä kävelimme. Hyräilin juuri radiosta soinutta Ed Sheerania ja katselin ympärilleni. Olihan Karjalassa kaunista.
Mutta en voinut olla ajattelematta uutta hienoa tallia Kirkkonummella, jota kävin katsomassa ja jonne virallisesti jätin hakemukseni. Annoin pohkeita
ja pyysin Mimmin raviin. Jolkottelimme rauhallisesti pitkällä ohjalla syvemmälle metsään. Mimmi silminnähden nautti menosta ja pärskähteli välillä
tyytyväisyyden merkiksi. Paljon kävelyä ja vähän hölkkää auttoi meitä vielä tutustumaan toisiimme. Joulukuussa olisikin luvassa sitten ensimmäinen valmennus,
jota odotin innolla. Sitten päästään katsomaan mihin meidän yhteistyöstä on.
14. marraskuuta 2021 - Unelmien hevonen - kirjoittanut omistaja
Mokkamasterini oli tiputtanut kahvit samalla kun kävin suihkussa. Vähän vielä unenpöpperössä kaadoin höyryävät kahvit Marimekon mukiini, perään kauramaidot
ja nappasin leivänkäntyn aamupalaksi. Vitsi tää hevoseton touhu alkoi käydä jo tylsäksi. Siis kyllähän mun serkku omisti tallillisen hevosia, mutta
ei se ollut sama asia käydä ratsastamassa niitä muutamia ratsuja, joihin nainen edes antoi koskea. "Nää on suurin osa mun käteen sopivia", nainen perusteli.
Justiinsa joo, oonhan mäkin kuitenkin kilpaillut esteillä siellä 130cm keikkuen välillä jopa sijoituksilla. Harvoin ja vain oikean hevosen kanssa, mutta silti.
Ehkäpä se mun vakiintunut taso oli oikeesti joku 110cm-120cm, mut miten sitä tasoa hiilaa yhtään ylemmäs jos ei ole omaa hevosta tai lainaratsua.
Rojahdin sohvalle ja kahvikupista läikkyi vähän kahvia housuilleni. Pesukone pesee. Avasin läppärin ja tottuneesti, kuten joka aamu avasin myyntihevosten
sivun ja selasin toinen toistaan kivempia hevosia. Mikään niistä ei kuitenkaan vastannut sitä mitä ehkä olin etsimässä tai sitten en tiennyt mikä se oli.
"Siis mikäs tää tämmönen...", kuiskailin itsekseni ääneen ja pakko oli jopa laskea kahvikuppi viereiselle pöydälle. Vappulan kartanon kaunis tamma
lävähti koneen näytölle ja mulla alko kädet välittömästi tärisemään. Ennen kun ees ehdin ajatella, niin mä jo kirjoittelin kasvattajalle ostotarjousta.
Hieno suku, kapasiteettia jopa 150cm asti. Mun mielikuviin nousi jo ensimmäinen ison kansallisen luokan voitto tai hei jopa kansainvälisen. Iik!
Lainasin serkkuni Sinimerin autoa. Mä siis lähdin katsomaan tota kapasiteetikasta tammaa Vappulan kartanoon. Olin Matteon kanssa soitellut läpi jo mun
ratsastustaustan, tavoitteet, millaisen kodin voisin tarjota tammalle ja enää puuttui vain koeratsastus. Omaisuudenhan mä olin hevoseen tuhlaamassa, jos
päättäisin ottaa sen matkaani. Salaa toivoinkin, että tamma olisi aivan kaamea ratsastaa, eikä meillä synkkais. Huudatin auton radiota täysillä matkalla
Vappulaan. Tallitietä ajaessa tarhoissa käyskenteli toinen toistaan hienompia hevosia ja välillä jo alkoi alemmuuskompleksikin vaivata, vaikka pitäis
vaan luottaa omiin taitoihin. Matteo ja Aatu, molemmat kasvattajista olivat minua vastassa ja väkinäisen hymyn koitin heille vääntää kovan jännitykseni takaa.
Joku tässä reissussa oli, mikä sai minut tuntemaan, että lähtisin täältä hevosen kanssa.
Sain ihan itse varustaa tummanruunikon tamman, jota Mimiksi kutsuttiin. Mun suussa se taipui heti Mimmiksi. Mimmit lähtee nyt vähän koeratsastukselle.
Kipakka tamma antoi kuitenkin varustaa itsensä hyvin ja suuntasimme maneesiin, jonne Matteo oli pystyttänyt muutaman esteen. Miehet asettuivat katsomoon
ja minä hyppäsin ratsaille. Tamma vaikutti heti ensiaskeleista lähtien hyvin reaktiiviselta ja täysin istunnalla ratsastettavalta. Sain Aatulta hyviä
vinkkejä Mimmillä ratsastamiseen, sillä omistihan mies tamman emän. Lyhyen alkuverryttelyn jälkeen lähdin vaatimaan tammalta enemmän ja pienten
säätöjen jälkeen sain jopa niitä asioita, joita pyysin. Mimmi hakeutui hyvin kohti tuntumaa ja liikkui pohkeesta eteen. Olisin halunnut huutaa jo nyt,
että mä otan tän, mutta en halunnut vaikuttaa liian innokkaalta. Ensimmäisten hyppyjen jälkeen näin jo ruusukerivin tamman kaapin ovessa, sen verran
upea hyppy Mimmillä oli. Miehet nyökyttelivät päätään ja pian lausuivat yhteen ääneen: "Se on sun, jos sen haluat". "HALUAN", huudahdin takaisin
ja Mimmi pyrähti eteenpäin. Matteo hörähti nauruun ja totesimme tamman olevan oikea herkkis.
Sehän oli sitten vaan nimet paperiin. Mimmi kävi vielä eläinlääkärin myyntitarkastuksessa ja muutaman päivän päästä kävinkin Sinimeriltä lainaamallani
autolla ja trailerilla hakemassa tamman kotiin. "Lykkyä pyttyyn vaan", Matteo nauroi taputtaessaan tammaa lautaselle ja sulkiessaan trailerin takaluukun.
