|
 rautias suomenhevostamma, 156cm syntynyt 11.02.2022  7-vuotias koulutustasolla helppo A, 110cm, CIC1 rekisteröity numerolla VH22-018-0290 kasvattanut Valokylän talli, Suomi omistaa Simmu, VRL-15009 |
Yleensä ostamme talliin suhteellisen nuoria hevosia, jotta saamme itse rauhassa laitella hevosista niin sanotusti omiin käsiin sopivia. Tällä kertaa bongasin myynti-ilmoituksen jo hieman vanhemmasta suomenhevostammasta, joka oli kaunis kuin karkki ja nimikin jo sykähdytti. Tammalla ei ollut vielä kisauraa ollenkaan, mutta sen kanssa oli treenattu ahkerasti. Päätin siis käydä kokeilemassa tammaa ja sehän sopi käteeni kuin hyvä hanska tai mitä niitä sanontoja nyt onkaan. Sydänvalta pakattiin siltä istumalta traileriin ja kuljetettiin kohti Kulmalaa.
Sydän täynnä kultaa 
Hetkeen ei ole näin hyväsydämistä hevosta tullut vastaan. Se on ystävällinen ihmisille, mutta myös kaikille hevoskavereille, jotka sen kanssa ovat
koskaan ulkoilleet. Vaikka tamma onkin kiltti ja lauhkea kuin lammas, niin ei se silti tarkoita sitä, ettäkö se olisi täysin pystyynkuollut. Ei todellakaan,
Sylvillä on silmissään utelias katse ja se laittaa turpansa aina lempeästi sinne missä ihminenkin puuhaa. Joskus toki torkkuu harjausten aikana, mutta
yleensä on kiinnostunut ympäristöstään. Sylvi ei ole myöskään millään tavalla pomottajatyyppiä, vaan odottelee esimerkiksi iltaruokiaankin nätisti
höristen. Laitoitpa sitten joko lapsen tai aikuisen hoitamaan Sylvin valmiiksi ratsastusta varten niin voit olla varma, että tamma malttaa seistä, eikä
mitään ongelmia yleensä ilmene. Tämä jos kuka on täysin luottotamma ja on ihana löytää sellainen myös meidänkin hevoskaartiin.
Ratsastaessa Sylvi on kiltti ja nöyrä, mutta ajoittain jopa pippurinen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettäkö se pukittelisi tai juoksisi pää viidentenä
jalkana kuuntelematta ratsastajaansa. Sylvillä on vain hyvä oma moottori, jota taitava ratsastaja osaa hyödyntää. Lapsiratsuna Sylvi toimii myös hienosti,
sillä osaa kyllä köpötellä rauhassakin jos siltä ei vauhtia pyydetä.
Sylvillä on kivat, tasaiset liikkeet ja tamma suorittaakin koulua Helpon A:n tasolla. Hyvän eteenpäinpyrkimyksen vuoksi sitä on helppo koota,
sillä sitä ei tarvitse samaa aikaa töniä eteenpäin, kun koittaa pidättää. Hyvän treenin myötä Sylville on kehittynyt myös hyvä kunto ja lihaksisto, jonka
vuoksi se jaksaa hyvin suorittaa kouluratsastuksen saloja kantaen itseään.
Pippurisuus näkyy myös esteillä. Sylvi kuuntelee hyvin pidätteitä, mutta tykkää myös vauhdista ja kyseleekin ratsastajaltaan saako mennä jossain välissä
hieman vauhdikkaammin. Tamma kääntyy kuitenkin näpsäkästi ja sitä on helppo pidättää radalla ihan vaikka pelkällä istunnalla. Voisiko siis helpompaa monitoimihevosta ollakkaan?
Varsinkin maastoesteillä Sylvi onkin kiva kaveri, mutta tärkeää on vahtia, ettei tamma kiidä yli ihanneajan. Se on nimittäin
nähty useammissakin maastorataharjoituksissa.
Sukutaulu 
suomenpienhevonen, rautias, 147cm SV-III |
ii. Villi Valtaaja | iii. Viski Jäillä |
| iie. Milli Molliton | ||
| ie. Vintteriini | iei. Villasukkavintiö | |
| iee. Mailiina | ||
suomenhevonen, rautias, 160cm KTK-III |
ei. Kuusenkerkkä | eii. Kuusenkoriste |
| eie. Ehtivä | ||
| ee. Hunajasydän | eei. Aikamies | |
| eee. Kultakerä |
Jälkeläiset
Sylvi ei ole vielä tarjolla jalostukseen.
| s. 00.00.0000 | o./t. Varsan nimi | i./e. Hevosen nimi | om. omistaja |
Kilpailukalenteri 
|
00.00.0000 Paikka - Luokka - 0/00 |
00.00.0000 Paikka - Luokka - 0/00 |
Päiväkirja 
19. syyskuuta - Sylvi saapuu Kulmalaan
Sade ropisi ikkunoihin kun istuin kynttilänvalossa odottamassa hevoslähetystä. Olin aikaisemmin päivällä käynyt testaamassa suomenhevostammaa, jonka
päätin siltä istumalta ostaa ja hevoskuljetus järjestyi samalle illalle, kun muitakin hevosia lähti samaiselta tallilta eteenpäin. Katselin
malttamattomana puhelinta ja välillä tihrustin ikkunasta pimeyteen, millon auton valot kajastaisivat pihatieltä. Uudelle asukkaalle oli jo karsina
kuivikkeineen valmiina, vesi-astia todettu toimivaksi ja heinätkin odottivat syöjäänsä. Samalta istumalta nuo auton valot kääntyivätkin pihatielle.
Pinkaisin ulos vastaan uutta hevostamme, Sydänvaltaa.
Kuljettaja avasi hevosrekan ja perimmäiseksi eli ensimmäisenä ulos lastattavaksi olikin laitettu Sydänvalta. Kuskin ensimmäinen pysäkki siis.
Hän antoi minulle riimun käteen, kiitti kärsivällisyydestä ja minä talutin kauniin rautiaan tamman ulos. Kuljettaja löi rekan ovet kiinni ja vilkutusten
kera lähti jatkamaan matkaansa siltä istumalta. Sateessa jäimme katsomaan Sylviksi ristityn tamman kanssa kun rekka kääntyi tien päästä kohti seuraavaa määräänpäätä.
Tiesin tehneeni hyvän ostoksen, kun tamma ei liikahtanutkaan tuona aikana vaan seisoi kanssani pihamaalla sateessa odottamassa, että mihinköhän sitä nyt pääsee.
Minä havahduin ja käänsin tamman kohti tallia.
Karsinan ovessa luki jo "Sylvi". Päästin tamman karsinaansa vieruskaverinaan Huippu-tamma, joka ei letkauttanutkaan korvaansa. Sylvi koitti ensin
haistella uutta kaveriaan, sitten suuntasi juomaan ja lopuksi kävikin rauhassa heinille. Nappasin puhelimellani kuvan Sylvistä ja laitoinkin edelliselle
omistajalle, että tamma on selvinnyt kotiin. Sain iloisen viestin myyjältä ja tsempit jatkoon. Puolisen tuntia jaksoin katsella, josko minkään
näköistö hälinää olisi talliin tullut, mutta Sylvi näytti siltä kuin se olisi ollut laumassamme aina. Niimpä jätin hevoset yöpuulle ja painuin itsekin pehkuihin.
